keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Kaksi teosta: Kirjavia ajatuksia

Kaksi teosta Satun antaman aiheen mukaan: Kirjavia ajatuksia
Sekatekniikka: akvarelli, tussi, tussikynä ja paperia vanhasta kirjasta 

Kirjavat ajatukset ovat karanneet taivaalle.
Satun Sivukujilta löytyy toinen teoksista: Sivukujilta.blogspot.fi

maanantai 26. helmikuuta 2018

HAMissa on kaunis pala Pariisia


Jos minulta kysyttäisiin mitkä väriyhdistelmät tuovat mieleeni Pariisin, tulisi mieleeni ensimmäisenä beige ja viininpunainen yhdessä (rakennukset ja markiisit) ja toisena vaalea okra tai luonnonvalkoinen (hiekka) & vihreä (puistot). Kukaan ei ole näitä kysynyt, mutta nytpä sain kerrottua, kun olen sitä aikoinani itsekseni miettinyt :).
Edellä mainittujen ja monien muiden värien Pariisi avautui minulle lauantaina Helsingin HAMissa, jonne oli rakennettu Air de Paris -näyttely. Onneksi on ollut maailmassa ja täällä meillä Suomessa taiteen keräilijöitä, jotka ovat joko testamentanneet tai jo eläessään lahjoittaneet kokoelmiaan museoille ja niiden kautta kaikkien nähtäväksi. Tämäkin näyttelyn teokset ovat  Leonard ja Katarina Bäcksbackan kokoelmasta. Näyttelyn on kuratoinut Laura Gutman.
Air de Paris on rakennettu kiehtovaksi matkaksi Pariisin puistoihin, taiteilijoiden työhuoneisiin, kahviloihin etc. Parasta on kuitenkin tunnelmat ja hetket joita maalaukset antoivat katselijalleen.
Vasemmalla Anna Snellmanin öljymaalaus puulevylle
"Luxenbourgin puistossa" vuodelta 1913.
Ykstyiskohta August Uotilan teoksesta "Keväällä Tuileries'n puistossa", 1880.
Teos on Kansallismuseon omistuksessa.
Yksityiskohta Maurice Brainchonin teoksesta "Lunta Pariisissa", 1946.
Atelierin nurkasta löyty mm. valokuvia Hugo Simbergin Pariisin työhuoneelta. Hugo Simbergistä on  muuten tulossa elämäkerta Helena Ruuskan kirjoittamana. Tiesittekin jo varmaan siitä.

Air de Paris näyttely on kaunis ja kiinnostava. Onneksi sen tunnelmiin pääsee vielä melkein puolen vuoden ajan. (...ja kuten Satun kanssa ollaan monesti yhdessä todettu.. onneksi on Museokortti.)
Aina ei ole mahdollisuutta matkustaa sinne, minne haluaisi, mutta onneksi on taide (sen eri muodoissa) jonka avulla voi lipua ajatuksissan eri paikkojen tunnelmiin.
Olen kuvannut nämä pikkuiset purjeveneet Tuillers'n puistossa kesällä 2008. En tiedä oliko sattumaa vai vaikuttiko tieto Air de Paris'n avautumisesta HAMissa alitajunnallisesti siihen, että otin viime viikolla esille vanhoja Pariisin matkan kuvia ja niiden pohjalta tein jotakin luonnoksia Pariisiin muistoihin liittyen. Toivon, että voin palata sinne joku päivä uudelleen hyvillä mielin.


tiistai 13. helmikuuta 2018

Heli Laaksosen värien ja sanojen viehättävä sidos


Kävin tänään laskiaistiistaina Harjavallassa tutustumassa runoilija Heli Laaksosen näyttelyyn, joka kantoi nimeä ”Rakas, kutsusin meil 100 vierast”. Kuvassa vasemmalla on samanniminen teos, jossa naakka saa kuulla puolisolta kutsusta ja oikealla yksityiskohta käenpesästä.

Näyttely on ihastuttava ja oivallinen. Tämä ei liene monillekaan Heli Laaksosen kirjalliseen tuotantoon tutustuneille yllätys. Taiteilija, jolla on valtavan rikas mielikuvitus kykenee tuomaan mietteensä ja innoituksensa maalaustensa kautta katsojan ulottuville.

Ilahduttavaa oli, että Heli Laaksonen sattui olemaan itsekin paikalla, joten sai kuulla teosten lähtökodista. Tosin seinällä oli myös taulu, josta sai lukea Helin kertomana mm. sen, että idea taidenäyttelystä tuli Harjavallan museotoimenjohtajalta.

Heli Laaksosen monessa teoksessa oli sanoma jonka viimeistään työn nimi avasi. Toisinaan vakavakin asia oli kätketty ja kerrottu kauniisti. Sillä tavoin se meneekin paremmin perille sormen  heristämisen sijaan. Vasemman puoleisessa kuvassa on materiaalina akryylin lisäksi tuhopoltetun talon raunioilta löytyneitä. Väheksytyt, mutta itsessään arvokkaat, lajit pääsivät aiheiksi hiiltyneisiin kappaleisiin. Itseäni kosketti hellyyttävän supin nassu. Kuten Heli Laaksonen totesi suunnilleen sinne päin että "Ei se (supi) itse tiedä olevansa vieraslaji."
Oikeanpuoleisessa kuvassa näkyy teoksia sarjasta "Meijän lentävät veljet". Materiaalina vintiltä löytynyttä puutavaraa, roinaa ja akryyliä.

Vasemmalla olevan "Ihannevaaka" -nimisen työn kautta tuntui kuin Heli Laaksonen olisi hymyillyt lempeästi juuri minun omalle melko mitättömälle ongelmalle: Vaa'an mittarissa ei näkynyt numeroita, vaan suloisia kukkaisia. Oikealla on yksityiskohta "Muuttoliike" -installaatiosta.
Yksityiskohtia teoksesta "Ja leppäkerttu valehteli suut-silmät täytte"
”Rakas, kutsusin meil 100 vierast”- näyttelyn värimaailma oli iloinen, raikas ja sopusointuinen. Teokset olivat helposti lähestyttäviä ja uskoisin, että niistä saa minkä ikäinen ja kokoinen ihminen itselleen miellyttävän kokemuksen. Voisin kuvitella Heli Laaksosen teokset joka kesäiseen Iiittalan Naivistien näyttelyyn. Toivoisin näkeväni niitä siellä.


Näyttelyn ripustus oli
onnistunut ja kiinnostava.
Sain hetken olla käenpoikana :).

Sokerina pohjalla japanilaisvaikutteisesta
"Pyhä sarja"-teoksesta yksityiskohta. Sidokset on
tehnyt Miikka Lappalainen. Teoksen osat ovat Arabian
taideosaston tehtaiden laatikostoista. 




"Älä luule ittiäs liian suureks - äläkä ainaka liian pieneks."
~ Heli Laaksonen ~