maanantai 6. elokuuta 2018

Tupasvillojen keskellä

Siellä hän oli heinäkuussa tupasvillojen keskellä ja minä kökötin karhukojun suojassa. Ihana, suloinen lajinsa edustaja. Heitä oli useampia. Jokainen yhtä ihana. Mitäköhän heille kuuluu nyt?

lauantai 28. heinäkuuta 2018

Kaksi teosta ~ Salainen maisemani

Työhön inspiroi maisema, joka oli monet vuodet salainen maisemani ja ehkä edelleen tärkein.

Tekniikka: Akvarelli & japanese ink
Muste, jota kuljetin pari pullollista vuonna 2003 Kiotosta kotiin, palvelee edelleen. Kuten silloinen maalausopettajani Kari Aapro tokaisi "Tuohan riittää sinulle loppuelämän" :-). Toivottavasti oli väärässä, koska olisi kiva olla pitkäikäinen :-). Siinä Kari oli oikeassa, että pienestäkin määrästä mustetta saa paljon.
Kiitos Satu hienosta aiheesta!
Satun Sivukujilta löytyy toinen teoksista:
Sivukujilta.
[Sitten vähän sivuraiteille aiheesta, mutta haluan mainita, että Kari Aaprolla itsellään on hienoja kantaaottavia teoksia, joissa monissa ollaan pienen ihmisen puolella ja lempeästi irvaillaan valtaapitäville. Maalaustaiteen lisäksi hän opettaa Vapaassa taidekoulussa.]
 

Eilen tai ehkä tänään

kettu ja kuikat huutelivat
sammakko kurnutti
kesäyön hämäryys hiipi
ja kuu oli ruosteenpunainen

maanantai 2. heinäkuuta 2018

Kuin lapsuuden satukirjasta

Tämän kuvan otin viime torstaina nokikanasta ja kultasäyneistä. Päivä oli kaunis ja hetket veden äärellä kuin lapsuuden satukirjasta.

torstai 28. kesäkuuta 2018

Kaksi teosta ~ Ihmeellisen ilon lähde

Kaksi teosta antamani aiheen mukaan. Satun teos löytyy Sivukujilta. Elämässä on monta ihmeellisen ilon lähdettä joista tässä pääosassa on koiran rakkaus ja elämänilo ja tärkeissä sivurooleissa kesä, vesi ja valo.

En useinkaan muista mainita töitteni kokoja. Nyt muistin :). Tämä on noin 28,5 cm x 38,5 cm.
Työ jatkaa kesäkuvitusteni sarjaa.
 

Suloista kesän jatkoa kaikille ja Satulle erityiset kiitokset vaihdosta!




maanantai 28. toukokuuta 2018

Kaksi teosta: Tie, jota kulkea

Kaksi teosta Satun antaman aiheen mukaan: Tie, jota kulkea
Tekniikka: Akvarelli
Minun oli alunperin tarkoitus maalata tielle selin oleva naishahmo, mutta
jotenkin sen ei vain tuntunut luontevalta. Niinpä kauris sai pääosan tässä
tarinassa.

Tällaisia olisin varmaan tehnyt aikoinaan Torkkelin lukiossa, jos olisin 
uskaltanut, mutta ajan henki oli silloin ja vähän jälkeenkin toinen. 
Onneksi nykyään nuoret tuntuvat uskaltavan tehdä sitä mikä on ominta 

ja itselleen tärkeää. Toivoisin, että kukaan ei antaisi muiden määrittää sitä
mitä tekee. Minäkään en enää anna :).
Söpöt ja kuvitusmaiset tarinat siis jatkuvat.

Satun Sivukujilta löytyy toinen teoksista: Sivukujilta.blogspot.fi

tiistai 22. toukokuuta 2018

Eilen oli aika hyvä maanantai 💙

Piirsin eilen aamupäivällä pihallamme omenankukkia.

Kirjoitin muistikirjaani, jotta muistaisin myöhemminkin
tämän ajan: Valo, lintujen laulu, mehiläisten pörinä kukissa.
omenankukan tuoksu, kirkas sininen taivas. tuulen vire, lämpö,
iso pullea kimalainen,
valo siivilöityy takanani olevien syreenien lehvistön läpi,
joutsenet huutelevat järvellä.


Meidän Tessu & Tilley nauttivat myös kauniista keväästä.

Menimme vielä iltapäivällä puolison kanssa Helsinkiin Tennispalatsiin katsomaan ihastuttavan
elokuvan nimeltään Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville englanniksi The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society.


lauantai 5. toukokuuta 2018

Roomasta vielä

Pieni huhtikuinen matkamme Roomaan, jonka kevättä saattoi suomalainen kutsua kesäksi oli ihana ja tärkeä. Tässä vielä tunnelmia jaettavaksi kanssanne.

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Toukokuinen Turku kutsuu...

...ja ihana Turun Kirjakahvila
Näyttelyssä on esillä 25 teosta, joista valtaosa on tehty 
metalligrafiikan viivasyövytys ja akvatinta -tekniikoilla. 
Mukana on myös kolme lyijykynäpiirrosta.

lauantai 28. huhtikuuta 2018

Kaksi teosta: Pisaroita

Kaksi teosta antamani aiheen mukaan: PisaroitaTekniikka: Akvarelli
Satun Sivukujilta löytyy toinen teoksista: Sivukujilta.blogspot.fi
Kiitos jälleen Satu! :)

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Violettia sadetta

Vietin puolison kanssa ihanat noin neljä päivää Roomassa ja kuten ystävälleni totesin, jos
koiramme Tessu & Tilley olisivat olleet mukana, olisin jäänyt sinne vielä joksikin aikaa...
Kuvan wisteriat ihastuttivat ulkonäöllään ja tuoksullaan.

lauantai 7. huhtikuuta 2018

keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Kaksi teosta: Kirjavia ajatuksia

Kaksi teosta Satun antaman aiheen mukaan: Kirjavia ajatuksia
Sekatekniikka: akvarelli, tussi, tussikynä ja paperia vanhasta kirjasta 

Kirjavat ajatukset ovat karanneet taivaalle.
Satun Sivukujilta löytyy toinen teoksista: Sivukujilta.blogspot.fi

maanantai 26. helmikuuta 2018

HAMissa on kaunis pala Pariisia


Jos minulta kysyttäisiin mitkä väriyhdistelmät tuovat mieleeni Pariisin, tulisi mieleeni ensimmäisenä beige ja viininpunainen yhdessä (rakennukset ja markiisit) ja toisena vaalea okra tai luonnonvalkoinen (hiekka) & vihreä (puistot). Kukaan ei ole näitä kysynyt, mutta nytpä sain kerrottua, kun olen sitä aikoinani itsekseni miettinyt :).
Edellä mainittujen ja monien muiden värien Pariisi avautui minulle lauantaina Helsingin HAMissa, jonne oli rakennettu Air de Paris -näyttely. Onneksi on ollut maailmassa ja täällä meillä Suomessa taiteen keräilijöitä, jotka ovat joko testamentanneet tai jo eläessään lahjoittaneet kokoelmiaan museoille ja niiden kautta kaikkien nähtäväksi. Tämäkin näyttelyn teokset ovat  Leonard ja Katarina Bäcksbackan kokoelmasta. Näyttelyn on kuratoinut Laura Gutman.
Air de Paris on rakennettu kiehtovaksi matkaksi Pariisin puistoihin, taiteilijoiden työhuoneisiin, kahviloihin etc. Parasta on kuitenkin tunnelmat ja hetket joita maalaukset antoivat katselijalleen.
Vasemmalla Anna Snellmanin öljymaalaus puulevylle
"Luxenbourgin puistossa" vuodelta 1913.
Ykstyiskohta August Uotilan teoksesta "Keväällä Tuileries'n puistossa", 1880.
Teos on Kansallismuseon omistuksessa.
Yksityiskohta Maurice Brainchonin teoksesta "Lunta Pariisissa", 1946.
Atelierin nurkasta löyty mm. valokuvia Hugo Simbergin Pariisin työhuoneelta. Hugo Simbergistä on  muuten tulossa elämäkerta Helena Ruuskan kirjoittamana. Tiesittekin jo varmaan siitä.

Air de Paris näyttely on kaunis ja kiinnostava. Onneksi sen tunnelmiin pääsee vielä melkein puolen vuoden ajan. (...ja kuten Satun kanssa ollaan monesti yhdessä todettu.. onneksi on Museokortti.)
Aina ei ole mahdollisuutta matkustaa sinne, minne haluaisi, mutta onneksi on taide (sen eri muodoissa) jonka avulla voi lipua ajatuksissan eri paikkojen tunnelmiin.
Olen kuvannut nämä pikkuiset purjeveneet Tuillers'n puistossa kesällä 2008. En tiedä oliko sattumaa vai vaikuttiko tieto Air de Paris'n avautumisesta HAMissa alitajunnallisesti siihen, että otin viime viikolla esille vanhoja Pariisin matkan kuvia ja niiden pohjalta tein jotakin luonnoksia Pariisiin muistoihin liittyen. Toivon, että voin palata sinne joku päivä uudelleen hyvillä mielin.


tiistai 13. helmikuuta 2018

Heli Laaksosen värien ja sanojen viehättävä sidos


Kävin tänään laskiaistiistaina Harjavallassa tutustumassa runoilija Heli Laaksosen näyttelyyn, joka kantoi nimeä ”Rakas, kutsusin meil 100 vierast”. Kuvassa vasemmalla on samanniminen teos, jossa naakka saa kuulla puolisolta kutsusta ja oikealla yksityiskohta käenpesästä.

Näyttely on ihastuttava ja oivallinen. Tämä ei liene monillekaan Heli Laaksosen kirjalliseen tuotantoon tutustuneille yllätys. Taiteilija, jolla on valtavan rikas mielikuvitus kykenee tuomaan mietteensä ja innoituksensa maalaustensa kautta katsojan ulottuville.

Ilahduttavaa oli, että Heli Laaksonen sattui olemaan itsekin paikalla, joten sai kuulla teosten lähtökodista. Tosin seinällä oli myös taulu, josta sai lukea Helin kertomana mm. sen, että idea taidenäyttelystä tuli Harjavallan museotoimenjohtajalta.

Heli Laaksosen monessa teoksessa oli sanoma jonka viimeistään työn nimi avasi. Toisinaan vakavakin asia oli kätketty ja kerrottu kauniisti. Sillä tavoin se meneekin paremmin perille sormen  heristämisen sijaan. Vasemman puoleisessa kuvassa on materiaalina akryylin lisäksi tuhopoltetun talon raunioilta löytyneitä. Väheksytyt, mutta itsessään arvokkaat, lajit pääsivät aiheiksi hiiltyneisiin kappaleisiin. Itseäni kosketti hellyyttävän supin nassu. Kuten Heli Laaksonen totesi suunnilleen sinne päin että "Ei se (supi) itse tiedä olevansa vieraslaji."
Oikeanpuoleisessa kuvassa näkyy teoksia sarjasta "Meijän lentävät veljet". Materiaalina vintiltä löytynyttä puutavaraa, roinaa ja akryyliä.

Vasemmalla olevan "Ihannevaaka" -nimisen työn kautta tuntui kuin Heli Laaksonen olisi hymyillyt lempeästi juuri minun omalle melko mitättömälle ongelmalle: Vaa'an mittarissa ei näkynyt numeroita, vaan suloisia kukkaisia. Oikealla on yksityiskohta "Muuttoliike" -installaatiosta.
Yksityiskohtia teoksesta "Ja leppäkerttu valehteli suut-silmät täytte"
”Rakas, kutsusin meil 100 vierast”- näyttelyn värimaailma oli iloinen, raikas ja sopusointuinen. Teokset olivat helposti lähestyttäviä ja uskoisin, että niistä saa minkä ikäinen ja kokoinen ihminen itselleen miellyttävän kokemuksen. Voisin kuvitella Heli Laaksosen teokset joka kesäiseen Iiittalan Naivistien näyttelyyn. Toivoisin näkeväni niitä siellä.


Näyttelyn ripustus oli
onnistunut ja kiinnostava.
Sain hetken olla käenpoikana :).

Sokerina pohjalla japanilaisvaikutteisesta
"Pyhä sarja"-teoksesta yksityiskohta. Sidokset on
tehnyt Miikka Lappalainen. Teoksen osat ovat Arabian
taideosaston tehtaiden laatikostoista. 




"Älä luule ittiäs liian suureks - äläkä ainaka liian pieneks."
~ Heli Laaksonen ~