sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Kaksi teosta: Muistatko vielä?

Talviuniltaan herätetty :) Kaksi teosta antamani aiheen mukaan: Muistatko vielä? (Aapiskukko)
Satun Sivukujilta löytyy toinen teoksista: Sivukujilta.blogspot.fi

29 kommenttia:

  1. Hih, ihana! Värit! Kivaa, että tämä jatkuu taas :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Aluksi minulla oli mielessä lankapuhelin. Sellainen olisi täällä kotona (ei tosin käytössä. Sentään :) ). Sitten ajatus hitsasi kiinni, en keksinyt lankapuhelmelle sopivaa aihetta, joten päädyin aapiskukkoon.

      Minustakin on kiva jatkaa :).

      Poista
  2. Muistan! <3 Olen koko vuoden muuten metsästänyt sitä vanhaa kovakantista aapiskukko aapista.Se, niin kuin teoksesikin herättää ihania polvisukkamuistoja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ihana ilmaisu tuo polvisukkamuistot! <3 Jos näen jossain aapiskukkoaapisen, niin laitan sinulle blogiisi tiedon mistä löytyy.

      Poista
    2. Oletko muuten etsinyt antikka.net -sivustolta?

      Poista
    3. Kiitos vielä Ninnu!<3 En vielä löytänyt tuoltakaan.Muistankohan kannen pohjavärin väärin...kun sinisenä näyttää löytyvän.
      Minä niin muistan, että se olisi ollut keltainen. :)

      Poista
    4. Et muista väärin. Googletin sanalla Aapinen 1966 ja hakukoneen kuvahaulla löytyi sekä kelta-, että sinitaustaisia aapisia. Itse olen myös saanut joskus joulupukilta Aale Tynnin Satuaapisen. Olin jo unohtanut, mutta sitten näin kannen kuvan haussa :).

      Poista
  3. Tämän olen missannut, mutta ON UPEA!

    Ihanaa tammikuun loppua :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna! ! Sinulle myös! Nopsaan on mennyt tammikuu.

      Poista
  4. Ihan tulee vanhat aapiset mieleen, vaikka omani ei ollutkaan nätillä kukolla varustettu kansiltaan. Omani oli 70-luvulta, vihreillä kansilla ja siinä oli ihmisiä kuvassa (Aikamme aapinen, WSOY). Olisin nimenomaan tykännyt sellaisesta vanhemmasta kukkokansilla olevasta. Niinpä sitten en omaa aapisani säästänytkään, mikä tietysti on jälkeenpäin vähän harmittanut kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla taisi koulussa olla tuo sama aapinen kuin sinulla. Muistan ensimmäiset läksyt UI ym. joita luin ääneen vaikka olin oppinut ennen koulun alkua lukemaan (kuten monet lapset siihen aikaan). Oli vaan niin kivaa saada läksyjä :) (vielä silloin). Minulle oli ostettu aiemmin kotiin aapinen (tai sitten olin saanut sen joululahjaksi tms.), jossa oli kukko kannessa, mutta valitettavasti se ei ole enää tallessa :(.

      Poista
    2. :) Mulla puolestaan lukemisen opettelu takkusi. Sitten tuli se ahaa-elämys, että näinhän se menee. Kirjaston varastossa pääsin joskus näkemään sen omanlaiseni aapisen ja tutulta tuntui lukea mm. "Menen jyvävakkaan, munimasta lakkaan, syön kunnes halkean, koko päivän valkean" - jotenkin noin se oli. Tuo loru oli siinä aapisen ihan alkuosassa, joten varmaan niitä ihan ensiksi opittuja lukemisia:)

      Poista
    3. Lapset kehittyvät niin eri tahtiin eri asioissa. Itse olin aika kömpelö lapsi. Lapsuuden ja nuoruuden aikaisia kirjoja lukiessa tuntuu kuin tapaisi vanhoja tuttuja (aapisesta lähtien). Ihanat muistot :).

      Poista
  5. Kukossa on komeutta ja ryhtiä!
    Ihana aapiskukko!

    VastaaPoista
  6. Hieno aapiskukko! Mukavaa alkanutta viikkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset Päde! ❤️ Sinulle myös mukavaa viikkoa!

      Poista
  7. Mahtava aapiskukko! Että sinä olet taitava!

    VastaaPoista
  8. Hei ihana, kun palasitte! Nojatuolinäyttely on melkoista luksusta. Kukko on taidokas ja sinisen mehevyys on huumaava. Tekisi mieli sukeltaa siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Jenni! Oli kiva taas aloittaa "kaksi teosta". Mukavaa on myös, että tulet nojatuolinäyttelyjämme katsomaan.

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Kiitos Susu! Mukavaa, jos olen siinä onnistunut.

      Poista
  10. Aapinen oli ihana. Olin oppinut lukemaan jo hyvissä ajoin ennen koulua, varmaankin vuotta vanhemman parhaan ystäväväni avustuksella. Ensimmäisenä päivän
    saimme Aapisen ja luin se innolla heti. Minulla oli vain hieman väärä kuva koulukulttuurista. Seuraavana päivänä menin innolla kouluun, koska luulin, että saisimme taas uuden kirjan ja että niin kävisi joka päivä. Emme saaneetkaan.... vieläkin muistan pettymykseni. Onneksi luokan takana oli kirjastokaappi ja siitä lähtien olen ollut innokas ja onnellinen kirjaston käyttäjä.
    Kiitos Ninnu, kun herätit vanhan muiston mieleeni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana muisto - onneksi oli kirjastokaappi! :) ❤️ Meillä päin kävi kirjastoauto. Sinne oli päästävä ja varsinkin perjantai-iltaisin, koska oli sellainen olettamus, että s i l l o i n oli parhaimmat kirjat ja parempi valikoima. Saattoi olla vain lähiölegenda, johon me ipanat uskoimme :).
      Kiitos itsellesi Seija muistojen jakamisesta! ❤️

      Poista
  11. Vastaukset
    1. Kiitokset Satu! ja iloa tammikuun viimeiseen päivään! Valo on lisääntynyt mukavasti.

      Poista

Kommenttisi ilahdutaa aina - I appreciate your comments