lauantai 27. tammikuuta 2018

Hurmaava Elliot Erwitt

Kävimme eilen puolison kanssa Salossa katsomassa ihastuttavan  Elliott Erwitt Retrospective -näyttelyn. Jotkut kuvat olivat tuttuja korttien kautta, mutta muuttuivat todelliseksi suuremmassa
koossa ja "oikeana" valokuvana. Kuvia on vuosilta 1946 -2011. Vuonna 1928 syntynyt Elliot Erwitt löysi ja näki kameransa kautta monenlaisia hetkiä. Useamman kuvan kohdalla minulta pääsi naurun hörähdys, koska ao. kuva iski suoraan huumoriini. Joukossa oli myös surullisia ja haikeita kuvia. Joidenkin kuvien tunnelatausta lisäsi tämä hetki ja tieto siitä, mitä maailmassa tai yksittäisen ihmisen elämässä kuvan oton jälkeen tapahtui. En tiedä mitä muut katsojat ajattelivat, mutta minusta esim. eräs tunnettu ruhtinatar näytti surulliselta kihlajaisten tiedotustilaisuudessa. Mutta kuten edellä jo vihjasinkin, suurimmaksi osaksi näyttely koostui pilke silmäkulmassa kuvatuista pienistä koomillisista hetkistä ihmisten elämässä.

Salon Veturitallissa sai kuvata, mutta jos laittoin kuvia julkiseksi esimerkiksi blogiin, kuten minä nyt teen, niin ainoastaan yleiskuvat ovat sallittuja. Sen ymmärtää hyvin, sillä valokuvat ovat edelleen helpommin kopioitavissa muuhun kuvataiteeseen verrattuna. Yksityiskäyttöön kuvia sai ottaa. Tässä siis teille näytille yleiskuvia. Salon Veturitalli on jo itsessään varsin viehättävä ja kiehtoivat museo.
Näyttely on avoinna 4. helmikuuta asti. Ei siis kovin kauaa enää, mutta ehdit, jos haluat :).

Vaikka koirat Elliot Erwittin kuvissa olivatkin valokuvaajan tilaamia malleja, oli niissäkin oma viehätyksensä. Näyttelyssä tuli myös yllättäviä tunnereaktioita (tai no, minut tuntien, oliko se niin yllätävä.. ;) ), kun näin hauskan kuvasarjan afgaaninvinttikoirasta omistajansa kanssa New Yorkin keskuspuistossa. Ikävä tuli omaa yli yhdeksän vuotta sitten edesmennyttä Caroani (1998 - 2008), joka poseeraa tässä kuvassa kesällä 2005.

14 kommenttia:

  1. Olen kai mä joskus käynyt valokuvanäyttelyssä, mutta siitä on aikaa! Pitäisi, pitäisi...vaan kun ei saa aikaiseksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus elämässä on niin paljon asioita ja tekemistä, ettei aina ehdi, vaikka haluaisikin. 🌸

      Poista
  2. varmasti hieno näyttely. Muistan kun olimme hra karhun kanssa Pariisissa katsomassa valokuvanäyttelyä Marilyn Monroesta otetuista valokuvista. Toisista kuvista tuli tunne kuin olisi kurkistanut hänen sieluunsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella tuon tunteen. Siitä erottaa taitavan kuvaajan kuvaajista.

      Poista
  3. Minäkin niin haluaisin...eihän tuo Salo pitkällä ole, mutta on kuitenkin...
    Mielenkiintoisesti kuvailit tuntemuksiasi kuviin.
    Ja en minä pääse ikinä näistä koiraenkelien kuvista kyyneltymättä ohi.<3
    Tulee heti oma Santtuni mieleen.
    Niin viisas ja kaunis katse Carollasi.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä ymmärrät <3. Koirat pysyvät sydämissämme aina jokainen omana yksilönään <3. Lohduttavaa, vaikka heitä onkin välillä kova ikävä.

      Poista
  4. Hieno näyttely. Enpä ole ihan äsken käynyt missään näyttelyssä. Ehkä pitäisi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota uskallan suositella kenelle vain. Oli helposti lähestyttävä eikä oivalluksia tarvinnut kaivella kuvista.

      Poista
  5. Varmasti hieno kokemus, muistuu mieleeni Robert Doisneaun näyttely Turussa ja tv:ssä näkemäni dokumentti Vivian Maierista. Mustavalkoinen kuva on vaikuttava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Robert Doisneaunin näyttelyyn en kiireiltäni ehtinyt ja se kyllä harmitti. Toivottavasti saamme nauttia hänen teoksistaan jossain muussa museossa jonain päivänä. Googletin tässä heti mainitsemasi Vivian Maierin ohjelman ja löysinkin Areenasta, mutta sitä ei näytetä enää :(. Sääli.

      Poista
  6. Varmastikkin mielenkiintoinen näyttely siellä Salossa.
    Ja tuo sinun ihana Carosi, tuo mulle mieleeni meidän kaikki edesmenneet koiramme, niin Akun, Roopen ja Oton, ikävä on heitä kaikkia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koirat ovat ihania olemassa ja onneksi saamme pitää heidät perheenjäseninämme edes sen pienen hetken <3. Onneksi kulkevat rinnallamme poismenon jälkeenkin. Siihen haluan uskoa.

      Poista
  7. Minäkin ihastuin tuohon näyttelyyn, varsinkin Erwittin kuvissa olevaan huumoriin. Kuvissa oli monta koskettavaa tarinaa ja tarkkaan harkittuja ajatuksia. Kannattaa käydä katsomassa näyttelyä.
    Jos alkoi kiinnostaa niin googlaa kuvahaulla Elliott Erwitt, netissä löytyy paljon hänen kuviaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että näyttely tulisi myös jonnekin muualle Suomeen, niin että he, jotka eivät Saloon nyt ehtineet/pystyneet mennä, pääsisivät katsomaan.

      Poista

Kommenttisi ilahdutaa aina - I appreciate your comments