maanantai 4. tammikuuta 2016

Talvisena maanantaina Helsingissä

Piirtäminen julkisella paikalla jännitti niin, että olin huomaamattani
juonut latteni loppuun. Alkuun en oikein uskaltanut katsella sitä
mitä piirsin. Miten sitä siten voi piirtää? Ei voi. Tulos olikin
haparoiva. Vaivuin ajatuksiin ja ihmisten puheensorina tuntui
kotoisalta. Eikä kukaan ollut kiinnostunut minusta. Onneksi.
En viipynyt kahvilassa kauaa ja työ jäi keskeneräiseksi,
kuten seuraavakin.
Istahdin Akateemisen kirjakaupan kohtaamispaikan vieressä
olevalle ihanalle sohvalle ja aloin piirtää. Vastapäätä istui
harmaapäinen vanhempi herrasmies. Miten olisinkaan halunnut
piirtää hänelle läppärin sijaan kirjan. Tämäkin jäi kesken ja virheet
korjaamatta. Puoliso pääsi hammaslääkäriltä nopeammin kuin
olin arvioinnut enkä viitsinyt antaa hänen odottaa.


Tämän kaltainen piirtäminen vaatii hienotunteisuutta ja nopeaa
havannointikykyä. Minulla ei ole tarkoitus tehdä muotokuvaa niin,
että ihmiset tunnistaisivat itsensä kuvasta. Tarkoituksena on kuvata
kaupungin arkea sellaisena kuin se näyttäytyy tänä päivänä.
Senpä vuoksi en tee sylitietokoneesta kirjaa jne. 

Jonain päivänä uudelleen :).

Helsingin talvista romantiikkaa

ja aamuinen kuva meidän pihamaalta :).
Tänä talvena on pihapiirissämme ollut enemmän punatulkkuja
ja mustarastaita kuin milloinkaan aikaisemmin. Onkohan ruoka
vähissä? Tuntuvat olevan myös rohkeampia kuin aiemmin.

10 kommenttia:

  1. Tuo julkisella paikalla ihmisten piirtäminen on varmaan hiukan yhtä vaivaannuttavaa kuin ihmisten valokuvaaminen. Mukavaa viikon jatkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se vaatii paljon energiaa ja herkkyyttä. Ainakn minulta :). En halua käyttäytyä tungettelevasti. Mukavaa viikkoa! :)

      Poista
  2. Oi olen kade ihan vähän lintulautasi asiakkaista! Meillä mustikset ja punikset huutelevat jossain kauempana mutta minun laudalle ne eivät uskaltaudu, tämä piha kun on ihan liian turvattoman aukealla paikalla. Ne viihtyvät suojaisessa pihassa jonka pihapuissa voi turvassa istuskella, pupeltaa siemeniä ja laulella... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin olen ilolla hämmästynyt näiden lukumäärästä. Aiemmin muutama harva yksilö on käynyt syömässä. Nyt meillä vierailee tinttien & pikkuvarpusten seassa useampi mustis- ja punispariskunta. Sitävastoin esimerkiksi yhtäkään keltasirkkua (joita on ollut aiempina vuosina enemmän) ei ole näkynyt. Tällä hetkellä meillä on ulkona pakkasta 20,5°C. Toivottavasti linnut pärjäävät. Heille lisättiin juuri kuorettomia auringonkukansiemeniä ja pähkinöitä.

      Poista
  3. Enpä ole koskaan tainnut julkisella paikalla itsekään piirtää - se voisikin olla tulevan vuoden to do-listallani :) Ihanan tunnelmallisia kuvia tässä postauksessa!

    www.kuvatarina.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satua! :) Minullakin tämä julkisella paikalla piirtäminen oli uuden vuoden lupaus itselleni :). Etukäteen arvasin, että pidän tuollaisten luonnoksien piirtämisestä, mutta olin arkaillut sen kanssa :).

      Poista
  4. Tuo julkinen piirtäminen kehittää todellakin huomiokykyä ja nopeutta, hyvä uuden vuoden lupaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon SusuPetal! Yleensä en edes uudenvuodenlupauksia tee, mutta tämä oli minulle tärkeä asia :).

      Poista
  5. Mielenkiintoinen juttu, saa heti ajattelemaan, että voisinko minäkin kokeilla. Joskus täällä kotona yksin kun päivät pakertaa... voisi vaihtaaympäristöä... hyvä ajatus!

    VastaaPoista
  6. Suosittelen! :) Ensimmäinen kokemus oli hyvä jännittämisestä huolimatta ja ajattelin taas jonain päivänä palata piirtämään kaupungin menoa.

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahdutaa aina - I appreciate your comments